Yhtäkkiä eilen aamupäivällä päätimme aloittaa pikku helteessä työt vanhassa kanalassa. Oikeastaan kaikki alkoi kuten melkein kaikki hommat meillä. Armottomalla etsinnällä. Tällä kertaa etsin liippaa jolla olisin saanut viikatteen terän tikutettua teräväksi. Voi olla että olisin leikannut sormeeni viillon innoissani sillä edellisestä niittokerrasta, siis oikeasta kunnon niittämistyöstä onkin jo ainakin pari vuotta. Joitain pikkupyyhkäisyjä on kyllä tänä vuonnakin jo tehty, marjapensaiden ja lavojen viereltä muistaakseni.
Mutta siihen hiomakiveen, sitä ei siis juoksentelusta huolimatta löytynyt. Moottorisahan teroitukseen käyttämäni viila sensijaan osui silmiini jo ensi askelilla ja sillähän viikate tuli lopulta auttavasti teroitettua.
Jotta tämä suinpäin ryntäily saisi lihaa luidensa ympärille oli vuorossa sorkkaraudan etsiminen. Se oli omalla paikallaan😳. Siitä huolimatta matkalla sen luo oli jo Saanalle kertomani suunnitelma vaihtunut toiseen ja purkuhomman jatkamisesta olin luopunut sillä erää. Oli aika aloittaa sokkelin vahvistustyöt sillä tiesin missä lapio oli!
Kottikärrytkin löytyivät melko helposti.
Mitä tulee oikolukemiseen blogiteksteissä saatan kyllä pyytää Saanaa tarkastamaan kirjoitukseni ja kuvani ennen julkaisua, mutta Saanan tekstejä ajattelin kommentoida vasta julkaisun jälkeen. Kommentoimatta tuskin osaan olla.😎
-Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti