Temppeliin, jossa saat kuulla kohtalosi Pythialta. Vuosisatojen ajan Pythias antoi ennustuksiaan. Parhaiten muistan Kuningas Paksujalan, joka jaloissaan kantoi kohtaloaan. Hän eli ennustuksensa mukaan.
Tunne itsesi, ole olemassa ihminen. synny tuntemaan kohtalosi. Elä kohdaten kohtalosi, on oraakkelin ovella oleva ohje sitä kysyvälle.
Saanan huippulöytö kuluneelta viikolta on Jujun biisi Vuori. Vastaan saa tulla mitä vaan, alkaa tuo kappale. Siinä videolla ihminen vaeltaa laulaen kohti Saanan lakea . Täysosuma omalla kohtalon polulla, kun vaelletaan kohti Saanaa, kivutaan sen rinnettä ja huipullekin päästään. Mitkä näkymät sieltä avautuvatkaan! Viime kesänä olimme isojen lasten kanssa kipuamassa samaa rinnettä kesäisenä yönä. Huikea kokemus, jota voin suositella koko sydämestäni kelle vaan.
Toisen kanssa katsoo ympäröivää maailmaa kuin yhteistä romaania lukien. - Muistelen Virginia Woolfin esseetä romaanista talona, jonka ikkunasta avautuu juuri sille talolle kuuluva näkymä. Sehän on kaikille sama. Avatkaamme silmät, nuo sielun peilit, joiksi Platonin oppilaiden tekstiksi todetussa "Alkibiades"-dialogissa voimme kuulla niitä nimitettävän. Ja vielä yhä 2400:n vuoden jälkeen voimme tänäänkin puhua silmistä sielun peilinä!
Sokrates Platonin puolustuspuheessa "Apologiassa" kertoo meille Pythian ilmoittaneen hänen olevan viisain kaikista maan päällä. Mitä se hänen päättelyssään tarkoittaakaan? Ihmisen osa on olla niin viisas, että tietää, ettei tiedä. Ja hän jää sokeaksi itsestään, joka luulee tietävänsä, vaikkei todella tiedäkään. Se on meidän osamme.
Tässä yhteydessä en voi olla kertomatta erästä aina ilahduttavaa sanontaa, jonka kuulin työskennellessäni puutarhalla tilan vanhalta emännältä. Sanonta oli hänen silloin jo edesmenneen miehensä usein käyttämä: Hän puhuu sillä varmuudella, jonka totaalinen tietämättömyys antaa.
Kuulen niin minullekin sanottavan, vaikka istunkin tässä yksikseni. Daimonionko siellä puhuu? Voin silti hymyillä, kun saan kirjoittaa taas. Meille kaikille on itsensä kehittäminen enemmän kuin tarpeellista, sanoo Sokrates "Alkibiades"-dialogissa. Hän sanoo myös, että se, joka rakastaa ihmistä itseään, rakastaa hänen sieluaan. Sieluksi sanoo hän ihmisen itseä, jonka tunteminen on sen tunnustamista, ettei voi tuntea itseään jonkinlaisena. Toistetaan samaa tositietoa ihmisen kyvystä tietää ettei hän tiedä.
-Jani
Juju - Vuori

Strong meat of simple truth
If thou durst my words compare
With what thou thinkest in my soul’s free youth,
Then take this fact unto thy soul,-----
God dwells in thee.
It is no metaphor nor parable,
It is unknown to thousands, and to thee;
Yet there is God.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti