Kuvittelen näkymättömän ideoiden maailman, jossa suvereniteetin ja vapauden jumalatar avaa portaaleja tälle puolelle, tähän aikaan. Me ihmiset olemme portaaleja, ei vain taiteen ja keksintöjen, vaan myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden portteja. Olemme aina pitäneet tällaisia avattuja portaaleja sankareina monissa muodoissaan. He eivät ainoastaan päästä lävitseen näkymiä oikeudenmukaisesta maailmasta, vaan heidän kauttaan voimme myös siirtyä hetkeksi toisaalle; utopiaan, joka on väläyksinä jo täällä. Minulle sankari on hän, joka valaisee sekä sanoillaan että teoillaan tietä ja näyttää, että sen kulkeminen on mahdollista. Hän on elävä todiste utopian olemassaolosta myös kollektiivisesti.
Käsitteinä sekä utopia että dystopia ovat sanastoa, jotka kuvaavat maailmoja, yhteiskuntia tai todellisuuksia, jotka ovat kuviteltavissa, mutta eivät vielä totta.Jostain syystä kirjoja ja elokuvia erilaisista dystopioista luodaan viihdyttämään ihmistä hänen arjessaan. Kun dystopia näyttäytyy tosielämässä, kuten Gazan kaistalla parhaillaan, emme jostain syystä tunnista sitä dystopiaksi ja käy taisteluun, jotta pahin kuviteltavissa oleva ei toteutuisi. Elokuvissa ja kirjallisuudessa nousemme hirviömäisen todellisuuden voimia vastaan keinolla millä hyvänsä. Kuvaus dystopiasta valaisee ikäänkuin sen inhimillisyyden, mikä ihmiskunnassa on jäljellä ja siitä inhimillisyydestä muovataan ainekset uuteen polkuun kohti parempaa. Ajattelen, että kyvyttömyys kuvitella, mielikuvituksettomuus, estää meitä tunnistamasta ja toimimasta. Luonnollinen yhteys ihmisestä toiseen, kokemusten välinen yhteys katkeaa.
Utopiaan suhtaudumme käsittämättömän kyynisesti. On helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin vaikkapa kapitalismista luopunut talousjärjestelmä. Ehkä olemme kyynisiä siksi, että utopian tavoittaminen ihmisen saatavilla olevilla keinoilla näyttää huomattavasti mahdottomammalta kuin päätyminen dystopiaan. Utopian tavoittelijaa pidetään naivina, päinvastoin kuin synkkää tulevaisuutta ennustelevaa, joka on vain realistinen.
Kuitenkin molemmat käsitteet ilmentävät mahdollista todellisuutta, joka ei ole vielä realisoitunut. Jotta vedämme kuvitteellisen todellisuuden tälle puolelle, tarvitsemme tekoja ja keskittymistä. Ilmeisesti utopian tavoittelu vaatii niitä moninkertaisesti verrattuna dystopiaan. Ehkä ihminen on taipuvaisempi päästämään mielikuvituksensa lävitse pahimman vaihtoehdon, eikä parhainta. Hieman kuin on asianlaita totuuden ja valheellisuudenkin suhteen. Totuudessa pysyminen on aina vaikeampaa kuin valheellisuus, sillä totuus on yleensä jakamaton, kun taas valheita voi olla loputtomiin.
Kaikkein ensimmäiseksi pitää kyetä kuvittelemaan oma utopiansa. Olen halukas uskomaan, että ihmiskunnan yhteinen utopia on kaikille tavoitettavissa oleva vaihtoehtoinen todellisuus, jonka osia yksittäiset yksilöt voivat nähdä heille suodun mielikuvituksen avulla. Kehitä siis mielikuvitustasi jos haluat voimallisesti edistää utopiaasi!
Mielikuvituksen käyttäminen ei aina yhteiskunnassamme saa varauksetonta kannustusta, sillä vallalla on asenteellinen kuvitelma, että "realismi" (=kyky nähdä vain utopiasta irroitettu reaalitodellisuus) olisi ihailtavaa ja arvokasta. Ajattelen, että pelkkää järkeä käyttämällä ihminen ajautuu tarkoituksettomuuden tilaan, eräänlaiseen tyhjiöön, missä hän ei koe yhteyttä maahan, itseensä eikä toisiin ihmisiin. Yhteyden kokeminen tapahtuu mielikuvituksen ja rakkauden avulla ja sillä hetkellä kun yhteys utopian näkemiseen katkeaa, tulemme kykenemättömiksi vetämään puoleemme muita todellisuuksia ja olemme ohjailtavissa. Pahimmassa tapauksessa alamme nähdä fasismin realismina ja markkinatalouden luonnonvoimana todellisten luonnonvoimien sijaan.
Näen ihmiset portaaleina utopian maailmasta tähän aikaan ja paikkaan. Jotta voi toimia portaalina, pitää kyetä heijastelemaan sitä, mikä ei ole vielä täällä ajallisesti eikä kenties aatteellisestikaan. Haluan uskoa, että ihmisillä on kuitenkin kyky tunnistaa toisissaan edellä kuvaamani yhteisesti jaettu utopia. Tämä onkin loistava tapa vetää haluamaansa tulevaisuutta lähemmäs. Etsi ja tunnista aktiivisesti aikalaisiasi - niitä, jotka todistavat omakohtaisesti samoja tapahtumia ja ilmiöitä ajassa ja puhuvat samaa näkemisen kieltä. Inspiroidu ja rohkaistu heistä. Jokainen näyttää omalla esimerkillään, miten tietä kuljetaan, miten utopiaa vedetään yhä lähemmäs ja miten vahvistetaan mielikuvitusta, eli mielen kykyä muuttaa kuviksi se, mitä ei vielä voi nähdä.
Kaikki tehty ja rakennettu todellisuus (materiaalinen tai ei), mikä tällä hetkellä on aistiemme havaittavissa, on aiemmin ollut vain mielikuva jonkun toisen ihmisen sisällä. Se todistaa vahvasti ihmisen mielikuvituksen voimasta ja myös ihmiselle luontaisesta kyvystä toimia portaalina. Kollektiivinen alitajunta ulottuu aika-avaruudessa ihmiskunnan alusta sen hamaan loppuun asti. Se kulkee myös välittämättä maantieteestä tai edes tietoisuuden asteesta läpäisten ne hetket kun olemme hereillä tai unessa aina niihin, kun koemme ilmestyksiä, synkronisiteettia ja lumousta.
Mitä vahvempi mielikuvittelun voima, sitä paremmat kyvyt tavoittaa kollektiivinen alitajunta aktiivisena toimijana. Aktiivisella toimimisella tarkoitan tässä harjoiteltavissa olevaa taitoa ottaa yhteys yhteiseen ihmisalitajuntaan tietoisesti ja hyödyntää sen loputonta potentiaalia oman utopiakuvan luomiseen konkretiaksi. Uskon myös niin, että kollektiivinen alitajunta sisältää kollektiivisen utopian ja kollektiivisen dystopian sen vastakohtana. Ne muuntuvat ihmisten läpi tullessaan erilaisiksi tarinoiksi ja narratiiveiksi siitä, mihin yhteisesti olemme kulkemassa.
Koska utopia ja kollektiivinen alitajunta läpäisee kaiken ihmisyyden ollen olennainen ihmismielen rakenne, voidaan kaiketi perustellusti sanoa, että ihmisyys on kiinteä yhteys ja kokonaisuus, mannerlaatta, jonka osasia kaikki ovat (riippumatta sijainnistaan ajassa tai paikassa). Jos jokin kohta mannerta vajoaa mereen, olemme pienentyneet ja meillä on hengen tasolla vähemmän tilaa. Vähemmän tulkintoja ihmisyydestä, vähemmän kykyä vetää yhteistä utopiaa luoksemme. "Kukaan ei ole vapaa, ennenkuin jokainen on vapaa" tarkoittaa konkreettisen vapauden lisäksi minulle myös vapautta elää kuvittelunsa rajoissa toteutuvaa elämää. Jos maailmassa liian suuri määrä portaaleja on suljettuna, eli ihmiset elävät kolonisoituina palvelemaan muita isäntiä kuin omaa ainutkertaista mahdollisuuttaan tuoda aikaan se, mihin hänen kuvittelukykynsä antaa avaimet ja mahdollisuudet, ei yhteys kollektiivisesta alitajunnasta aikaan voi toimia täysipainoisesti. Osa palapelin paloista jää ikäänkuin ainiaaksi kadoksiin.
-Saana
tekstissä vahvoja vaikutteita seuraavista:
- C.G.Jungin teoria kollektiivisesta alitajunnasta
-John Donnen runo "No man is an island"
- Sarah Lyonsin kirja "Revolutionary Witchcraft" ja erityisesti siinä esitetyt ajatukset lumosta riisutusta maailmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti