Lisää toistoja

Tulin juuri dojolta. Olin siellä heittämässä tämän päivän shurikenit eli rautapiikit. Tänään aloitin harjoittelun uudella ajatuksella. Aiemmin tein päivittäin vähintään sata heittoa. Tästä lähtien heitän toisella tavalla, uudella asenteella joko niin että vain osuneet ja kiinnijääneet heitot lasketaan tai kuten tänään että päivän tinki on valmis kun kaikki yhdeksän shurikenia ovat kiinni niiden kohteissa. Tämän pohjalla on ajatus siitä, että harjoittelussa pitäisi olla koko mieli ja keho täysillä mukana. Joka heiton tulisi olla kuin ensimmäinen ja viimeinen ikinä. Ikäänkuin ohimennen tehdyt rutiiniheitot olisivat vähemmän opettavaisia. En ole kyllä aivan varma pitäisikö aina yrittää parhaansa ja tehdä kuin viimeistä päivää kun harjoittelee päivittäin jotain asiaa.
Tuo shurikenien heittely on alkanut kesälomalla. Dojo on ollut kiinni ja harjoitukset tauolla. Tein dojolla lautalattian purkutöitä ja siinä sivussa työn vastapainoksi kävin välillä heittelemässä. Siitä tulikin sitten tapa ja päätin jatkaa heittelyä ensin sata päivää jatkaen kahteen sekä kolmeen sataan. Aloin melkein heti suunnitella sadan päivän heittelyn päättävää 10 tunnin harjoittelupäivää johon kutsun treenikavereitakin osallistumaan. Se on lokakuun alkupuolella.

Lautalattia on purun jälkeen uudelleen asennettu höylättynä ja hiottuna. Onneksi Saana tuli auttamaan siinä vaiheessa kun oma into oli jo laantunut ja valmiiksisaattamisen vaikeat hetket olivat käsillä. Samoin se on ollut harjoittelussakin. Ja muutenkin elämässä. Joskus avuksi riittää jo se, että on kanssaeläjä, elämän todistaja. Saanan isä oli meidän elämämme tärkeä todistaja, kanssaeläjä. Samoin oli Tauno-pappani. Heille jaoimme ensimmäisenä suinpäin suunnitellut projektimme ja he olivat usein niitä myös toteuttamassa. Myös toistoissa he olivat mukana. Erityisesti polttopuiden teko eri vaiheineen: kaato, kuljetus, sahaus, pilkkominen ja pinoaminen. Myös itse polttaminen ja kodin lämmittäminen puilla oli jaettu kokemus. Tuo arkinen asia sai hyväksynnän ja ehkä juuri sen vaivalloisuuden takia tärkeän arvostuksen. Tänä vuonna keväällä tuo tärkeä työ jäi tekemättä. Lapset kyllä muistuttivat asiasta, mutta olin vielä toipilaana leikkauksesta. Arki-iltojen treenien vetäminenkin oli jokapäiväinen ponnistus, josta seurasivat yölliset krampit. Hyljinnänestolääkkeiden vaikutuksesta keho oli siis jatkuvasti kovilla ja alttiina erityisesti krampeille ja rasituksesta palautuminen oli myös hitaampaa. Tosiasia kyllä on, että puita olisin voinut tehdä ja varmasti olisin tehnytkin jos Pekka tai Tauno olisivat olleet vielä täällä.

Haluaisin pohtia toistoja kirjoittamalla. Tarvitsen lukemista . Mircea Eliaden Ikuisen paluun myytti ja  Sören Kierkegaardin Toisto ovat mielessäni olleet jo pidempään. Pystynköhän ottamaan aikaa lukeakseni niitä jälleen?
 Onneksi saan lukea Saanalle Virginia Woolfin Majakkaa. Muuttaa yhdessä tai ainakin yhtä aikaa romaanin taloon kuten V. Woolf eräässä kirjallisuusesseessään kirjoittaa ja yrittää nähdä maailma sen ikkunoiden läpi niinkuin vain sen talon ikkunoista voi nähdä. Onko se nyt mahdollista? Majakka-kirjan ensimmäisen jakson nimi on muuten Ikkuna. Mutta siinä kuvataan myös mitä ikkunassa nähdään ulkopuolelta. Taitaa olla sattumaa tuo nimi. Toisen jakson nimi on Aika kuluu ja kolmannen Majakka. Olemme matkalla majakalle tai oikeastaan emme vielä sitä tiedä. Lähdetäänkö majakalle vielä tälläkään kertaa usean vuoden jälkeen?
Majakka oli ollut autioituneena, asumattomana hyllyssämme parikymmentä vuotta. Oliko se hääpäivä vai taas uudelleensyntynyt rakkaus joka toi mieleen tuon romaanin? Jokin sai aikaan tahdon palata tuohon taloon, sen ikkunan äärelle, matkalle majakkaan. Useiden vuosien ja erilaisten toistojen jälkeen kirjan avaama maailma näyttäytyy aivan kuin ensi kertaa, uutena, odottamattomana. Lähdetäänköhän majakalle tälläkään kertaa?

Mitäköhän huominen tuo tullessaan? Silloin alkaa liikuntaneuvojan koulutus. On aika kouluttautua uuteen ammattiin. Voi olla että muut kuin opintolukemiset jäävät vähemmälle kun treenien vetokin jatkuu taas täydessä mitassaan parin viikon päästä. Lapset aloittivat koulun edellispäivänä ja innoissaan ovat hekin.
-Jani