Tänä vuonna

Tämä on ollut joka vuosi sellaisen vapautumisen aikaa, kun on alkanut suunnitella tulevaa. Nämä päivät joulunpyhien jälkeen ovat olleet kuin tyhjäkäynnillä olemista.

Uudelleen syntymisen aika on käsillä. Uusi vuosi ja uusi mahdollisuus, kuin ison päivän aamuöinen hetki meneillään vielä puoliunessa, eikä kiirettä herätä. Voi jatkaa unia ja haaveita, tehdä suunnitelmia, iloita vanhasta, luoda ajatuksia rutiineihin jotka uudelleen alkavat uudella innolla.

Lupauksia on tullut tehtyä monena vuonna ja se on ollut innoittavaa ja merkityksellistä. Treenien ja leirien suunnittelu on meneillään, sekä oman harjoittelun ja opiskelun. Työharjoittelu alkaa heti loppiaisen jälkeen ja kestää hiihtolomaan asti. Keväällä alkavat myös erityisopinnot mm. valmennuksen merkeissä.

Kulku kohti kevättä kukon askelin on alkamassa. Varmoin, mutta vielä varauksellisin, korkein ja rauhallisin askelin. Tänäkään vuonna en ole astumassa luolaan tai sieltä ulos vaikka Platonin kutsu on alati mielessäni. Useana vuonna opinnolliset ajatukset ovat suuntautuneet filosofiaan. Tänä vuonnakaan en ole voinut olla pohtimatta Platonin erilaisia ajatuksia, Heideggeria, Husserlia  ja muita unohtamatta. Yrittäessäni jäsentää ymmärrystäni kielestä, olemisesta ja itse ymmärryksestä pyörin aina samoilla seuduilla. Vielä tänään jatkan perehtymistä itämaisiin oppeihin alunperin Tiibetin seudulta kauas Japaniin kulkeutuneessa muodossa. Pääsenköhän vielä tutustumaan niihin oikeasti läheltä? Tietysti pääsen jos tahdon ja teen töitä sen eteen.

Aino toi piirroksen ulkosaunasta. Hänellä oli loppuun asti viety suunnitelma saunan laittamisesta kuntoon. Perjantai-iltaisin olisi perhesauna. Tuossa pöydällä olisi limuja ja kokoontuisimme sen äärelle saunan jälkeen. Kertoisimme viikon tapahtumista koulussa ja juttelisimme.

Kulunut vuosi on ollut melkoinen matka. Muistan vuosi sitten olleeni aika lailla heikossa kunnossa vielä. Maksansiirrosta oli vain kolmisen kuukautta ja lääkkeiden määrä vielä isohko. Fyysisen rasituksen aiheuttamat lihaskrampit ja kortisonin vaikutus  mielialoihin ja tunteiden hallintaan oli vielä toisenlaista. Keväällä asiat olivat jo paremmin ja uuden  maksan toiminta oli vakiintunut. Heikkoudesta kehossa ei ollut merkittävästi haittaa viimeisissä vyökokeissa aikidossa. Yhä alkaa hymyilyttää kun sitä muistelen. Kesällä tapahtui taas kesäisiä juttuja. Ensimmäisenä tulee mieleen matka Saanalle ja kylmät Saarioisten lihapullat sen rinteellä kun emme vielä olleet päässeet huipulle ja voimat vaikuttivat olevan jo aivan lopussa. Onneksi matkassa oli myös tonnikala- ja ananaspurkki.
Jatkoimme reissuja sitten koko perheen voimin myöhemmin  kesällä ja niistä mieleenpainuvin oli vaellus Helvetinjärvelle.

Liikuntaneuvojan opinnot syyslukukaudella ja Taivassalon aikidotunnit torstai-iltaisin olivat koko syksyn uutta sisältöä. Oman dojon aikido ja treenaajien into sai haluamaan lisää treenejä ja leirejä. Uudet päivittäiset jaetut kenjutsutreenit Saanan kanssa ovat vapauttaneet kaikista odotuksista itseä kohtaan. Teen tarpeeksi. Aloitimme sen parin viikon erossaolon jälkeen. Jouduin syyskuussa Helsinkiin sairaalaan ja nyt kun muistelen sitä, myönnän ensimmäisen viikon olleen piinaavan tuskallista. Maksantoiminnan radikaali, yllättävä heikentyminen hyljinnäksi sitten todettiin. Sen aiheuttama kutina muine oireineen oli oikeasti sietämättömän tukalaa. Lisänä epätietoisuus siitä, mitä oli tapahtumassa.

SUGAWARA NO TAKASUEN TYTÄR

Ihanko totta
sinä muistat sen vielä?
Vain tuokioksi
myöhäisen syksyn sade
kostutti puitten lehdet.

(Tuomas Anhava, Oikukas tuuli 1970)

Vuoden viimeinen päivä on käsillä, joitain tunteja vielä vuotta jäljellä. Tänäänkin aurinko lähetti säteensä ja lupaus keväästä on täällä. Kylvön aika on käsillä taas. Vuoden ensikylvöt alkakoon.

MOTOKATA

Vuosi ei vielä
ole päättynyt ja jo
ollaan keväässä
Puhunko tänä vuonna
kun sanon: tänä vuonna

(Tuomas Anhava, Oikukas tuuli 1970)

-Jani