Ollin päivästä syksyyn

Eilen oli Ollin päivä. Me olimme päättäneet olla tekemättä mitään. Vanha juhlapyhä ja poikamme 5-vuotispäivä oli hyvä syy pitää lepopäivä. Lapsemme viettivät päivää hoplopissa melkein kuusi tuntia leikkien. Me työskentelimme instatilin perustamisen kanssa. Siis oikeasti Saana yritti luoda suinpäin-tiliä pari tuntia ystävämme avulla kun olin ostoksilla. Kun tulin takaisin hoplopiin perustin tilin vahingossa muutamassa minuutissa puhelinnumeroni avulla. Kumma juttu. Meistä minä en todellakaan ole se joka taitaa nämä tietokone- tai kännykkähommat. Käytän mieluummin lekaa tai lapiota, miekkakin käy - sellainen japanilainen. Tänään heittelimmekin yhdessä rautapiikkejä eli shurikenejä dojolla. Kyllä töitäkin on tehty kuten kuvista näkyy.

Tänään olisi ollut oikea päivä raivaustöihin tai kitkentään. Kuun voimat ovat tänään sille otolliset. Lisäksi oli pohjoistuulen tehostava vaikutus.
Olinkin aikeissa jatkaa niittoa vanhan kanalan takana kun jostain oikusta tartuinkin sorkkarautaan ja aloin kiskoa lautoja lisää irti. Sehän olikin hyvä. Pojat tulivat hakemaan lautoja kohta rakentaakseen linnoitusta. Vilho pääsi käyttämään uutta sahaansa ja vasaraansa. Olavi auttoi ja linnoitusta alkoi syntyä hiekkalaatikon ympärille.

Saana muisteli karitsoja ja siitä juontui mieleen eräs kevät kun yksi nuorista lampaista tai kutuista huuteli inhimillisen kauhuissaan kun synnyttäminen ei ottanut sujuakseen. Yleensä poikiminen sujui aivan omatoimisesti. Tällä kertaa apu oli tarpeen. Yritin auttaa kuttua, mutta oli eittämättä selvää etten kourineni olisi oikea avunantaja, vaikka olinkin ollut auttamassa vasikoita maailmaan joitakin kertoja. Hain siis Saanan hätiin. Soukin käsin ja sormin oikeaan aikaan nilkoista vetäen syntyi pieni eloisa kili. Silloin taisi kyllä silmäkulma kostua kun kilin ensiäännähdyksen kuuli. Saana oli kuin luotu kätilöksi. Rauhalliset ja varmat otteet tekivät vaikutuksen. Silloin meillä ei ollut vielä omia lapsia. Se tapahtui tuossa kuvan etualalla olevassa kohdassa puretun seinän sisäpuolella.
Kohta istuimmekin juuri siinä kohdin ottamassa kuvaa meistä blogiin. En oikein osannut olla yhteisselfiekuvassa mutta onneksi Saana otti sitten allaolevan suutelukuvan.

-Jani