Lasivuori

Tahdotko tulla nähdyksi jonakin? Tahto kertoa, kertoa totuus itsestä. Mikä on ihmisen itse? Onko se sellainen, joka joksikin ymmärrettynä tai kuvattuna on jo valhetta?

"Valhetta, valhetta valhetta on kaikki laulut maan. Itsekin laulan vaikka en usko sanaakaan." Säkeet ovat Aale Maria Tynnin runosta "Lasinen vuori".

Kiitollisena youtuben tuomasta runosta, jonka se tahtoi soittaa Jujun "Vuoren" jälkeen. Mikä onni onkaan kuulla tämä näin laulettuna, sävellettynä. 

Herakleitokselta on jäänyt fragmentti panta rhei, kaikki virtaa. Emme voi astua koskaan samaan virtaan, sillä ei astuja, eikä virta pysy samana. Näin voimme tietää Platonin kertomana Herakleitoksen ajatuksista. Vain se pysyy mikä on kirjoitettu, se toistaa samaa totuutta iäti, sanoi myöskin Platon. Ei pysty se kysyttäessä vastaamaan toisin kuin edellisellä kerralla. Samat sanat soivat yhä uudelleen.

Vaikka kuulisi mitä haluaisi, soisivat sanat samoina. Vaikka tulkitsisimme millä kyvyllä tahansa, soivat samat sanat yhä vain.

Taustalla soi yhä uudelleen Samuli Edelmannin ja Yonan  Lasinen vuori.
Kannattaa avata tuo linkki kuunneltavaksi!

Luin lasisesta vuoresta eräässä Grimmin saduista. Tyttö leikkasi oman sormensa poikki avaimeksi jolla hän sai lasivuoren portin avattua alkuperäisen kananluuavaimen kadotettuaan. 

Luin Vilholle myös eräänä iltana Kuninkaasta, joka asetti ehdoksi sulhaselle tyttären saamiseksi ylittää lasinen vuori liukastumatta. Tytär rakasti sulhastaan ja lähti tämän kanssa käsi kädessä ylittämään vuorta. Vuoren rinteellä liukastui tytär ja lasivuori aukeni ja hän putosi maan sisään. Lasivuori katoaa ja tytär jää maan uumeniin palvelemaan vanhaa ukkoa tämän taloutta hoitaen, muuten ukko olisi hänet tappanut.
Vanhana muorina,  vuosikausien ajan palveltuaan ukkoa, onnistui tytär pakenemaan maan uumenista ja palaamaan isänsä luo. Sieltä löytää hän paitsi isänsä, myös vanhenneen sulhasensa. Kuningas antoi tappaa vanhan ukko Rinkrankin. Ja kuninkaantytär sai vielä vanhan sulhonsa miehekseen, ja elivät oikein tyytyväisinä ja onnellisina ja iloisina.

Mikä se Lasinen vuori sitten voisi olla? En osaa kyllä yhtään sanoa, onko se sama vuori näissä eri tarinoissa lainkaan? Mikä on se vuori, josta niin usein olen kuullut puhuttavan, kun kuljetaan taidon polkua kohti vuoren huippua? Kun sanotaan, että teitä huipulle on monia ja näkymä sieltä sama kaikille?
Ei taida sitä vuorta olla olemassakaan. Tuo ajan vuori - hikipisaroista tiivistyneenä - kuitenkin sisällämme kohoten korkeuksiinsa?

Luin myös japanilaisia tanka-runoja. Niiden eksaktius ja kyky tuoda lukijalle koettavaksi sama, siis aidon sama, on tarkkuudeltaan kuin matemaattisen yhtälön tuloksen ymmärrys. 
Runon pysähtynyt kuva on nähtävissä aina uudelleen samana. Ajalliseksi ikuistettuna, toistettavaksi yhä uudelleen. 

Jacob Grimm ajatteli kansansaduissa, tarinoissa ja sanonnoissa säilyneen kadonnutta mytologiaa.
Mircea Eliade kirjoitti ikuisen paluun myytti - kirjassaan pyhän ajan olevan aina läsnä mahdollisuutena, joka aina juhlien aikaan toistaa alkuperäistä myyttiä. 

Kielen kykynä on nimeten antaa sen tulla esille olemassaolevaksi, koetuksi, jonkinlaiseksi koettuna, ymmärrettynä.

Ikuistava runo on kuin myytti, jonka eloonsaattava kokeminen antaa meille yhteisen, aina samana koettavan olemisen. Miten vaikeaa onkaan oppia lukemaan runo tuoden sen ainutlaatuinen näkymä silmien eteen. Mitä olisikaan kyetä antaa itsensä muotoutua runon olemisen tapaan? Kohota juuri sen lasisen vuoren huipulle?

Seuraavista runoista ensimmäinen tuntuu jäävän arvoitukseksi kokonaisuudessaan. Toinen vaikuttaa liian ymmärrettävältä, siinä on oltava jotain enemmän.

NARAHIRA

Ellei kirsikka 

koskaan puhjennut kukkaan, 

ihmisen mieli 

myös kevään korkeimmillaan 

olisi tyven, vapaa. 

(Tuomas Anhava 2000)

FUJIWARA NO HIROTSUGU

Kirsikankukkia

Nämä kukkani

sisältävät jokainen

lemmensanoja

tuhansia sinulle.

Älä niitä halveksi.

(Marta Keravuori 1951)

OE NO CHISATO

Kevät

Ellei laaksoista

soisi laulu kerttusen,

kenpä tietäisi

kevään taaskin ehtineen

talven kylmään, pakkaseen.

(Marta Keravuori 1951)

Tänään oli aurinkoinen  päivä Naantalissa vaikkei taivaalta säteet pilvien takaa kirkkaudellaan häikäisseet. Aamulla kohtasin innokkaat koululaiset jäähallilla valmiina aloittamaan päivänsä lätkäpelien merkeissä.  Vilho oli maamon kanssa käynyt päivällä ruokkimassa lintuja satamassa. Sain liikkua erilaisten ihmisten kanssa useaan otteeseen. Työn ohella hetki saunassa ystävällisen ihmisen kanssa ja kertomuksia näyttelemisestä, erityisesti eräästä monologista. Liikunnan ohjauksen jälkeen illalla lisää iloa ja merkityksellistä  liikettä ystävien kanssa.

Kello on jo muutamaa minuuttia vailla puolenyön. Voisin aloittaa miekkatreenit uudelleen. Odotan jo lauantain aikidoa ja kenjutsua. Viikonloppuna pidetään parayleisurheilun sm-kisat. Sunnuntaina olen aikeissa juosta 60m elinsiirrettyjen sarjassa ja työntää myös kuulaa. Silloin on myös synttärit ja sepäs on hauskaa kun saa vanheta! Lopuksi toisen laulun linkki. Keko Salatalta löytyy muutakin hyvää mutta tämä on nyt vaan tavallisen hyvä ja sopiva syntymäpäiväänkin. Niin, linkin biisi on Vanha.

-Jani