Seitsemäntoistavuotiaana

Nuorison taskutieto 1991-1992 on nykyisin melkoinen aarre. Siellä on merkinnät niin viikottaisista treeneistä, vyökokeista, leireistä ja ensimmäisten treenien vetämisestä sekä monesta muusta. Onkohan tämä blogi nyt sopiva paikka muistella noita aikoja?
Kalenterista löytyi merkintä myös Saanan synttäreistä vuodelta 1991. Silloin emme olleet vielä yhdessä. Siellä on kirjattuna ylös myös ensimmäinen suudelmamme Marilyn-diskossa.

Omat 4.kyun graduoinnit olivat 1.11. 1991. Siitä lähtien olen merkannut treenit ylös toukokuun loppuun 1992.

Vuodelta 1992 valokuva-albumissa on kuvia Tisseirin leiriltä. Edellisviikonloppuna oli siis Christian Tissierin leiri Helsingissä Kaapelitehtaalla. Se sai muistelemaan menneitä. Vanhassa kuvassa oltiin myös kaapelitehtaalla. Se olikin edellisessä blogitekstissä mainittu ja kuvakin esillä. Nyt oli muiden Hietamäen dojon treenaajien lisäksi mukana Olavi joka täytti 13-vuotta. Paikalla oli muitakin tuttuja kuin Tissier, jopa 30:n vuoden takaa.

Vuonna 1991-1992 tapahtui paljon aikidossa ja omassa elämässä muutenkin. Vuosi 1991 päättyi Petterin  (Silenius, tuolloin  3.dan.) nelipäiväiseen uudenvuodenleiriin. Marraskuussa olimme myös Igarashi-sensein leirillä. Ja oli myös peruskurssin päätösleiri joulukuun alussa.

Vuosi 1992 alkoi Christian Tissierin leirillä Tukholmassa 11.-12.1. Sitten oli Petterin leiri Vantaalla jota seurasi Patrick Benezin leiri Helsingissä 7.-8.3. Muistan leiriltä Benezin vahvan olemuksen ja erityisesti illanvieton, jolloin pääsin kuulemaan hänen ajatuksiaan aikidosta ja sen filosofiasta. Olin syvästi vaikuttunut, niin innostavasti hän puhui. Olin tuolloin tosiaan 17-vuotias ja harjoittelin keskimäärin 8 kertaa viikossa.  Janosin oppia. En kyllä muista erityisiä yksityiskohtia tuosta illasta enkä edes leiristä.

Tissierin leiristä Tukholmassa sensijaan minulla on muistikuvia pukuhuoneista ja harjoitustilasta, laivamatkasta Tukholmaan, metro- tai paikallisjunamatkasta ja että olimme liikkeellä samalta peruskurssilta olleen Karin ja opettajamme Petterin kanssa. Leiriltä muistan bokkentekniikoita hämärästi. Ala-asennosta lähtevät pyyhkäisyt päätä kohti tulevaan miekkaan ja välitön heiluri-isku paria kohden. Tissier teki suuren vaikutuksen. Heti seuraavana päivänä oli uuden seuran Turku Aikikain Aikarin salilla treenit, joissa ensimmäistä ja viimeistä kertaa (toistaiseksi) putosin suoraan päälleni. Tilanteen nähneet pelästyivät ja itsekin kyllä vaikka kaikenlaisiin heittoihin olinkin tottunut.

Benezin leiriä seurasivat Petterin leirit Hollolassa ja Seitokailla ja heti seuraavana viikonloppuna oli Joensuun Matti Turussa - sieltä muistan vesihanan ja kyynärpään olleen sillä leirillä esillä joka treenissä. Kysymys taisi olla siitä miten ki virtaa tai sitten miten ki ei virtaa. Huhtikuussa olikin sitten Igarashi-sensein pääsiäisleiri, joka oli merkittävä, sillä siellä opettajani suoritti 4.danin. Leiristä jäi mieleen erityinen kotoisa perheenomainen oleminen joka pitkälti tuli yhteisistä ruuanlaittohetkistä ja ruokailusta.
En muista tarkalleen miten juttu meni, mutta ilmeisesti 4.kyu oli liian ala-arvoinen vyöarvoltaan  toimiakseen 4.danin vyökokeissa ukena vartalotekniikoissa. Onneksi sain osallistua olemalla ukena kuitenkin lyömällä miekalla ja useita vastaan hyökätessä. Erityisesti Petterin polviltaan tehdyt tekniikat ja sujuva liikkuminen alhaalla on jäänyt mieleen. Omat polvista puhkikuluneet treenihousuni havaitsi onneksi Pertti Helsingistä ja lainasi minulle omat ehjät housunsa juuri ennen vyökoetta. Vuosien varrella on Pertti ollut monesti auttamassa ja tukemassa aikidon ja kenjutsun tiellä.  Kun mursin olkavarren luun, oli hän paikalla. Kun muutin Mietoisiin ja navetanvintillä tarvittiin tatameita, toi hän dojon ensimmäiset tatamit, jotka oli hankittu alunperin judon em-kisoihin -70luvulla. Kun tarkemmin muistelen en olekaan varma olisiko Pertti  sittenkin ommellut rikkinäiset housuni mukana olleella neulalla ja langalla. Pertti oli aina varautunut kaikkeen.

Viikko siitä eteenpäin suoritin oman 3. kyun. Edellisestä vyökokeesta oli päivyriin kirjattuna 25 viikkoa ja 214 treeniä.

Kaiken tuon näin jälkeenpäin katsottuna hurjan treenimäärän ja leireilyn ohella "aloimme olee" Saanan kanssa kuten tuolloin sanottiin. Miten ehdimmekään olla niin paljon yhdessä - siten tuon ajan muistan. Muistan myös pitkät puhelut puhelinkopista treenien jälkeen Turun torilta Sauvoon Saanalle,  silloin toimivat vielä kolikkopuhelimet. Kännyköistä puhuminen kuvayhteydellä olisi ollut ihan scifiä tuolloin.

Kesällä olin töissä vesibussissa tai oikeastaan ensimmäinen työpäivä oli jo toukokuun alussa. Endon leirille en päässyt 30.-31. toukokuuta kun olin töissä. Kesällä oli Kobayashi-sensein kesäleiri Turussa, jossa olimme Saanan kanssa ovivahteina ja pidimme pientä kahviota. Tuolta leiriltä muistan Tallinnasta tulleet Antsin ja Reinin sekä heidän graduointinsa.

Tissierin leirillä Kaapelitehtaalla

Kobayashi-sensein leiriä seurasi ainakin Tissierin leiri syyskuun 12.-13. Kaapelitehtaalla. Siellä Saana oli mukana ja otti muutaman kuvan. Opettajaa hän ei uskaltanut kuvata. Kuvissa minulla ei ollut vielä hakamaa, vaikka kolmannen kyun suoritinkin jo keväällä. Sain oman hakaman vasta marraskuussa kun Igarashi-sensei tuli Suomeen. Kuvissa treenaan ainakin ilman hakamaa. Asia oli täysin unohtunut. Valokuvakansiosta löytyi kuva jossa olen pukenut hakaman ensimmäistä kertaa ja kuva on marraskuulta jolloin sensei oli Turussa. Seuraavana vuonna täytin 18- vuotta ja aloitin kenjutsun harjoittelun Igarashi-sensein johdolla, kunnes tapasin silloisen pääopettajamme vuonna 1994. Ja se on kyllä oma tarinansa.

Turku Aikikai Brahenkadun dojo 1994

-Jani