Ongelmia? Hyvä!

Virginia Woolf 1902

Luimme taas Virginia Woolfia. Viimeksi 11.8. viime vuonna kirjoitin Virginiasta ja toistoista blogi-tekstissä Lisää toistoja. Majakkaa olin lukenut useita kertoja nuorempana toistaen tarinan kulussaan yhä uudelleen. Vähitellen sen erilaiset polut ja aallonharjat olivat alkaneet käymään tutuiksi. Vuosien päästä matkan voi sanoa olevan nostalginen. Päivittäisessä toistossa on sensijaan vaikeaa löytää etäisyyttä tekemiseen. Itseään ei enää (vielä) näe. Pohdin tuolloin elokuussa shurikenien heittämisen toistamista päivittäin ja olin juuri aloittamassa liikuntaneuvojan koulutuksen. Nyt jo tiedän mitä voisin tehdä isona, jos toimin liikuntaneuvojana, on se sitten valmennusta tai kuntoliikunnan ohjausta ryhmille tai yksilöille. Työalamme  mahdollisuudet ovat mm. huippu-urheilun alalla tai kuntoilijoiden kanssa tai niiden, joille kuntoilu on aiemmin ollut poissa elämänpiiristä elämäntapojen tai vaikkapa sairauden takia. Kaikissa näissäkin toimissa tulee kuvioihin toisto.

Timo Jaakkola: Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu

Tänään sain toistaa saman lannantalikoinnin kahdesti, kun peräkärry jäi kiinni märkään liettyneeseen löllöön turvelantaan. Ei auttanut Subarun nelivetokaan, kun kuormakin oli tavallista raskaampi. Kodin lisäksi on tullut ajeltua tallille lantaa hakemaan jo useamman viikon ajan välillä päivittäinkin. Usein mukana on ollut Touko, joka on aivan hepoista höpsähtänyt - ihhahhaa on hevonen hälle. Ja ihhahhaa osataan myös laulaa mukana ja vähän itsekin. Ratsastajien tai hevoskärryjen mennessä pihan läpi ollaan aivan valmiina lähtemään mukaan, ainakin innostus on kova. Tänään kyllä uni vei voiton Toukosta jo ensimmäistä kuormaa tallilta hakiessa. Toisaalta yleensä ihailtu Julia-hevonen ei ollut näkyvissä kentällä auton ikkunasta, vaan se oli kengitettävänä. Toinen kuorma tänään oli se uudelleen talikoitava ja kuten treeneissäkin toistettaessa samaa yhä uudelleen, ei se kyllä harmittanut yhtään. Ero treeniin näkyy tässä konkreettisesti: kuorma tuli puretuksi ja uudelleen kuormatuksi ja autokin lähti liikkeelle.

Taidon kertymistä ei kyllä yhden toiston jälkeen huomaa, eikä välttämättä useammankaan toiston. Shurikenit olivat erilaiset: niistä näki jäivätkö ne kiinni ja mihin. On kyseessä sitten kenjutsu tai aikido, ei taidon kertymisen huomaaminen ole niin yksinkertaista. Pituushyppääjän tai keihäänheittäjän on helppo huomata kehityksensä lajissaan; hyppäät tai heität pidemmälle. Aikidon tai kenjutsun aloilla taidon karttuminen on toisenlaista. Voittoja itsestä tulee niin eri tavoilla. Tärkeintä taitaa olla jaksaa toistaa samoja liikkeitä yhä uudelleen merkityssisällöllisesti. Mutta mikä onkaan se merkitys, kun aloitat liikkeiden harjoittelun? Aloitamme jotain, jonka tulosta tai päämäärää (siis aitoa mieltä) emme voi mitenkään ymmärtää, ennenkuin siitä tulee toimintamme periaate. Patsastamme muokkaava muoto.

Kalevalainen nainen 1954

Merkityssisällöt kokemattomuuden planeetalla täyttyvät eläessä. Niin moni asia on ennalta annettu jonakin, esimerkiksi avioliitto. Se ilmenee kuitenkin aina ainutlaatuisena, ainutkertaisena, toistamattomana. Se lienee ihmispatsaankin olemus.  Takoessamme itseämme, toisiamme, emme koskaan saavuta haluamaamme muotoa. Isku iskulta haluamme itsekin toisenlaisen muodon, onneksi olemme olemassa sillä tavalla. Ei ihmisen olemus vaan oleminen luo hetkittäistä käsitystä, josta voimme maalata kuvaa nähdyn muodon siinä jo katselemisen aikana muuttuessa muistoksi.

Wäinö Aaltonen veistää Turun Liljaa

Ei ole turhat neuvot takojalle: aloita jo tänään, tartu toimeen, jatka vaikket enää jaksaisikaan, älä luovuta, ole valmis luopumaan mukavuudesta saavuttaaksesi enemmän. Kun kohtaat ongelmia sano: "Hyvä"! "Tästä syntyy jotain". Tehtyäsi virheen, myönnä se ja ajattele: "Hyvä"!

Tässä lopuksi 2min19s. Jocko Willinkin motivaatiopuhe: Good.